Semiempiirinen massakaava

Semiempiirinen massakaava eli Weizsäckerin kaava on ydinfysiikassa yhtälö, jolla voidaan arvioida atomiytimien massaa niiden protoni- ja neutroniluvun perusteella. Kaava perustuu osittain teoriaan ja osittain kokeellisiin eli empiirisiin mittauksiin. Teorian pohjana on George Gamovin esittämä pisaramalli, joka selittää useimmat kaavan termit ja antaa sen kertoimille karkeat likiarvot. Semiempiirisen massakaavan muotoili vuonna 1935 saksalainen fyysikko Carl Friedrich von Weizsäcker, ja vaikka sen kertoimia on täsmennetty vuosien varrella, on kaava säilynyt saman muotoisena.^[1][2]

Semiempiirinen massakaava antaa hyvät arviot atomimassoille, mutta se ei selitä, miksi tietyillä maagisilla luvuilla sidosenergia nukleonia kohti on korkeampi ja atomiydin stabiilimpi kuin massakaava ennustaa.

1. ↑ C. F. v Weizsäcker: Zur Theorie der Kernmassen. Zeitschrift für Physik, 1.7.1935, 96. vsk, nro 7–8, s. 431–458. doi:10.1007/BF01337700. ISSN 0044-3328. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
2. ↑ Lectures 23 - PHY357: Strings & Binding Energy www.upscale.utoronto.ca. Viitattu 31.3.2018.